Synttarihumua

Perjantaina sain siis yhden vararenkaan vyotarolleni lisaa. Se paiva ei kuitenkaan ihan mennyt suunnitelmien mukaan taman "malarian" astuessa kuviohin. Tarkotuksena oli syoda juhlalounas koko henkilokunnan voimin ja illalla lahtea kylille poikkain kanssa. Aamulla voin viela semihyvin, mutta lounasta kohti alko alamaki:) Juhlalounaaks oli siis naiden juhlaruokaa pilauta, joka on riisia, missa on pari perunan palaa, vahan lihaa ja pieni salaatti. Ja sita oli PALJON. Hankalaa tasta juhlallisuudesta teki se, etta meinasin oksentaa joka suupalalla :) Ja se oli noloa, koska se oli kuitenki niille tosi herkkua...Hassua oli myos se, etta  vaikka kaikki ties, etta on mun synttarit, kukaan ei koko paivan aikana onnitellu. Mutta taalla synttareilla ei olekaan juurikaan minkaanlaista arvoa, harvemmin ihmiset sita juhlistaa, ne on "rikkaiden" juttuja. Ainoo joka sano onneks olkoon oli yks asiakas myohemmin illalla haha. Noi ei oo ilmeisesti muutenkaan tottunu ainakaan tyopaikalla tyoaikana kokoontumaan yhdessa syomaan, nimittain kaikki soi lautasensa tyhjaks ja poistu, ilman sen suurempaa hopottelya. :D

Illalla sitte pomo kysy, mita oireita mulla on ja oli heti sita mielta, etta se on malariaa...Rohkenen epailla mutta vedin silti sinisia pillereita kourakaupalla lahinna muodon vuoks. Ja oli se mita oli, alkaa olla jo parepi olo. Kaikki ketka mut tuntee voi varmasti uskoa miten hankalaa ja epamukavaa oli olla melkein viikko syomatta :) Janin sanoin "Voi sua, ku me kaikki tiietaan miten paljon sa tykkaat syoda" HAHA! Illalla pippuripihvin sijaan soin siis palan arbuusia...Kakunki oli keittio leiponu, mutta myos se meni parempiin suihin. Ei ollu heleppoa kuulkaas! ;) Ja superpileet vaihtuki sitte hoyhensaariin...

Tassa ei oo siis kamalasti kerinny tapahtua, ko oon vaan maannu teltassa hyvin turhautuneena. Huomenna toivottavasti kiivetaan toisille vesiputouksille, jos vaan kunto antaa periks! Lauantaina piti tulla paikallisten rumputanssi poikien vetamaan show tanne. Ne paatti olla ilmaantumatta paikalle. Mika on ihan yleinen ongelma taalla...Lupaukset on mitattomia. Mika on ite tosi vaikeeta ymmartaa, mutta naille se, etta jotain sovitaan, harvemmin tarkottaa mitaan pitavaa. Sen takia naa pomot on valilla ihan kusessa, kun ne kuitenki yrittaa palkata paikallista vakea tosta viereisesta kylasta, mutta luottamuspula usein koituu esteeks.

Toinen kummallinen asia on se, miten naa paikalliset oppii (tai siis ei opi). Yhtena tyonkuvana meilla on olla supervisors lahinna siihen etta kaikki pelaa ravintolassa/baarissa ja siivojien puolella. Taalla on ollu yks tytto tossa meian raflassa toissa jo muutaman kuukauden. Aluks Herra W aka iso pomo sano, etta se tytto on vaan yksinkertasesti hyvin hidas. Meille tuli Janin kanssa tosi pahamieli, ku oltiin ihan varmoja, ettei sen ymmarryksessa oo mitaan vikaa, vaan se on lahinna kielimuuri. No ma sitten yritin hyvin rauhallisesti opettaa (vahan myos swahilia kayttaen) sita, mille puolelle haarukka ja veitsi katettaessa AINA laitetaan.. Se naytti ymmartavan ja mietin vaan, ettei kukaan ollu koskaan kunnolla sille opettanu. Noh kun neljannen kerran olin sille kadesta pitaen nayttany ja joka ruokailulla ne oli silti miten sattuu, rupesin epailemaan, ettei se ehka ollukaan vaan kielimuuri :) Sen ymmartaa siina mielessa, etta naille nyt ei todellakaan oo tarkeeta, miten pain haarukka on poydassa, vaan, etta ylipaatansa on ruokaa poydassa. Ni tammonen lankkareiden hossottaminen on noille luultavasti jotain, mita ne ei ymmarra. Mutta ko ite on tottunu siihen, etta seuraat kerran vieresta ja sitte osaat tehda saman ongelmitta. Huomaa taas, miten itsestaanselvyytena sita pitaa montaa asiaa..

Mun tehtavana on ollu myos kattoo noiden siivojien peraan ja etta ne tekee kaiken aina oikein. Se oli aluks aika turhauttavaa, kun ne ei puhu SANAAKAAN englantia (se haarukkatytto sentaan jotain). Vahan ihmettelin, etta miks niita opettamaan laitetaan ihminen, joka puhuu vahiten samaa kielta koko lodgessa! No yritin sitte elekielella nayttaa, mihin kuuluu mikaki ja etta kaiken pitaa olla aina samallailla. Loppuenlopuks kaannatytin semmosen siivouslistan swahiliks, ni ne voi se kadessa menna siela ja kattoo kohta kohdalta, etta kaikki on tehty. Hyvin kummallista on se, etta noille pomoille ei oo ennen tullu mieleen antaa listaa niiden omalla kielella, vaan englanniks on kaikki. Ku sanoin herra W:lle, etta pitaisko ton listan olla swahiliks eika enkuks, ko ne ei kerta sita enkkua puhu, ni se sano "Kyla ne oppii". Just. Niin perus. No mutta nyt se lista on swahiliks, mutta en kahen ekan paivan jalkeen jaksanu juosta koko aika tarkistamassa niiden perassa, ni voin vaan toivoa, etta kaikki on nyt oikein tehty :) Helpompi sitte ku on oikeesti asiakkaita. Ei taalla viela oo hirveesti, muutama aina sillon tallon. Ku nyt noi siivoojat siis tulee tanne joka paiva ja siivoo noi teltat MISSA KUKAAN EI OO EES KAYNY saati nukkunu uudestaan ja uudestaan. Mutta ne ei nayta siita turhautuvan, ni mikas siina.

Hondo Hondo

Saavuttiin sitte tanne maaranpaahan kuudelta aamulla eli just ku aurinko nous. Se junahan meni siis Selous-luonnonpuiston kautta ja matkalla olis voinu naha jos minkamoisia elaimia, mutta junan myohastymisen takia meian matka taittu yolla eika nahty yhtaan mitaan :( Paitsi junan vartija, joka lupas junan lahtiessa pitaa meista huolta ja kertoa millon saavutaan Mangulaan. Hanhan sitten otti hiukkasen ilojuomaa kollegansa kanssa ja oli aivan naamat kuuden tunnin paasta, kun alettiin lahestya Mangulaa. Se kaveli meian ohi ja Jani kysy silta "ollaanko nyt Mangulassa" ja se kaveli vaan ohi sanomatta mitaan :) Yks matkustaja tuli sitte onneks sanomaan, ku oltiin jaamassa yhta pysakkia liian aikasin, etta seuraavalla vasta. Tama "huoltapitava" vartija oli siis siina vaiheessa jo taysin useless. :)

Paastiin kuitenki perille ja onhan taa nyt WAU, ei oo parempaa sanaa kuvailemaan. Taysin luonnon helmassa! Apinoita on mustavalkosia, punapaisia ja sinisia. Ja sitte tietenki paviaaneja. Ja voin sanoa, etta niiden puuhastelua ei kyllasty seuraamaan! Yleensa syodaan aamupala tossa baarissa kaheksan aikaan ja helposti pariki tuntia tutkaillaan apinoiden menoa pihapuissa! Ollaan myos taysin lumotuneita naista perhosista!! Ne on niiiiin kauniita ja niita on niiiiin paljon erilaisia! Juostaan niiden perassa koko aika :) Yks meian tehtavahan taalla on ottaa kuvia ja videota eri elaimista! Ei hullunpi tyotehtava ;) Nii ja sitte tulikarpaset! Ne on niiiiin mageita ja niita on joka paikassa pimeella! Niitakaan ei kyllasty tuijottamaan! Taalla tulee siis ihan alyttoman pimeeta ja tahdetki nakyy mahtavasti, huoh, ihanaa! :) Norsuja taala pyorii kanssa alvariinsa. Tosin oisin lahinna, ku ne menee tan campin poikki tohon viereiselle maatilalle syomaan. Mageita neki on kuten arvata saattaa! :) Mutta ne vaan vie noilta farmareilta elannon :( Ja muutenki ne rikkoo kaiken missa kulkee. Yks oli istunu noiden vastavalmistuneen mikrohydrogeneraattorin paalle ja siis rikkonu sen taysin! Haha. Tai siis ei se noille oo haha, ku ne joutuu duunaa uuden. Ja siis ne on oikeesti aika vaarallisia. Et haluu yolla tormata sattumalta norsuun kylla! Taa henkilokunta siis aina ilmottaa meille ku on norsuja nakyvissa ni juostaan aina paikalle. Ekalla kerralla missasin ne, ko en oo mikaan sprintteri mutta onneks oli toi Janppa kakkossilmina ;) Tokalla kerralla ne oli tuolla keittion takana ja oltiin aika lahellaki niita. Se yks spottas meiat ja kundit sano vaan "We go now" ja sitte juostiin. Se oli aika jannittavaa ko ma siis luulin etta ne lahti meian peraan ni juoksin ko hullu :)

Janin lemppareita, kaarmeita, on ollu jonku verran. Ekan kahen paivan aikana Jani naki KOLME! Sitte se laittoki vaelluskengat jalkaan :) Nyt se tosin on jo relannu ja kulkee ilman taysin ilman kenkia :) Mahan siis astuin yhen kaarmeen paalle! Lipilapeilla! En huomannu niin yhtikas mitaan, ennenku Jani alko huutaa "Kaarme! Astuit sen paalle!" Haha! Kaikenmoisia hottiaisia taalla on kanssa ja ISOJA! Mutta ne ei oikeestaan hairitse lainkaan ku on niin paljon muita elaimia koko ajan kiikarissa :) Yks paiva ku vedin vessan, ni snadisti saikahin ku sinne putos samalla joku kaarme! Se oliki geggo ja meinasin hukuttaa sen :( Sain sen kuitenki pelastettua, mutta kyla saikahin! Se asu siela istuimen alla. Geggoja taala on kans paljon. Ja sammakoita. Hamahakkeja hyvin vahan, muttei ne enaa hairitse mun elamaa.

Taalla on siis paivisin tosi kuuma eli joto sana! Oisin alkaa olee aika viilee ja saattaa tarvita pitkahihasen illalliselle. Hyttysia ei oo mitenkaan hirveesti, Suomessa on paljon enemman! Mutta se pimeys...Se on kylla melkeen jopa vahan pelottavaa. Aina ku meet takasi teltalle, vartija tulee saattaa sut in case of a norsun kohtaaminen :) Ja melkeen joka yo heraan teltassa enka tiia missa oon ja menee hetki ennenku hiffaan ku on niiiin pimeeta, ettei naa yhtikas mitaan.

Asutaan siis kirjaimellisesti teltassa. Se on vaan vahan isompi ku normi teltta ja sen yhteydessa on ihan kunnon vessa. Aika magee sanon vaan! Noita sviittitelttoja on kuus ja sitte on viis bandaa eli semmosta savimajaa. Ku joku neuvoo, miten tanne laitetaan kuvia ni laitan vahan hahmottamaan tata meinkia!

Ja olen siis ollut ensimmaisen malariaestolaakityshallusinaation uhri! Voin sanoa, etta se on jotain erittain epamukavaa! Nain siis unta, joka siirty todellisuuteen. Nain jarkyttavan kokosen punamustan kaarmeen meian teltan ikkunassa. Se oli ainoo ulospaasy enka tienny mita teen. Olin siis jo hereilla ja sydan hakkas kuuttasataa ja tarisin ku hullu, olin siis ihan paniikissa. En ees pystyny herattaa Jania! Lopulta tajusin,ettei siina ollu mitaan mutta tarisin varmaan puol tuntia...Vahan jannitti nukkua sen jalkeen. Jotain pienempia samanlaisia, kuten toukkia sangyssa type of things muttei mitaan noin kamalaa enaa onneks! Ja toivottavasti ei tuukaan, koska se oli erittain erittain epamukavaa ja pelottavaa! Janilla nyt ei yllattaen mitaan ongelmia ole nukkumisen suhteen :)

Sain myos ensimmaisen malarian ja samalla vatsapopon jo viiden paivan sisaan ku oltiin saavuttu koko Afrikkaan. Hyvin yllattavaa. Ei se muuten haitannu, mutta se 11 tunnin junan odottaminen ja se junamatka oli vahan epamukavaa, muttei muuten. Janiki sai kylla jonku popon sitte, vaikka se muka on niiiin terasta ;) Ja mulla on nytte toinen rundi menossa. Joka on vahan jo rauhottumassa. Ainoot miinukset taala siis on taa, etta tulee niin herkasti kipeeks ja noi hallut kans vahan jannittaa :)

Viime perjantaina lahettiin haikkaa Sanje-vesiputouksille. Mina, Jani, Woody (pomo) ja meian baarimikko Bonnie, joka on ihan torkeen hyva jatka! Jaksoin hienosti koko matkan ;) Oli kylla taas yllattaen niiiiin hienoa ja kaunista! Laitan kuvia sitten ku osaan :) Taalla on aika monta eri haikkausreittia, ni tehaan ne kaikki ku ollaan kerta taalla.

Naa meian tyonantajat rakentaa sairaalaa tonne yhteen kylaan vahan matkan paassa taalta. Ne tartti meian apua, etta mennaan ottamaan kuvia, jotta niiden rahottajat nakee etta se rakentaminen edistyy ja antaa lisaa rahaa. Ne tekee sita yhteistyossa paikallisen papin ja muutenki koko seurakunnan kanssa. Otettiin sitte sunnuntai aamuna dala dala eli semmonen pikkubussi kello 7.30. Ajettiin 2 km ja pysahdyttiin kaheks tunniks oottamaan etta bussi tayttyy. Taysin normaalia. Siina sitte yritettiin jutella kanssamatkustajien kanssa :) Matkaa Ifakaraan on 45km, joten luulis etta se matka taittuis suhteellisen nopeesti. Mutta ei. Kun sitten viimein puol kymmenen aikaan paastiin jatkamaan matkaa huomattiin taas kerran miten huonossa kunnossa noi tiet on! Oltiin perilla klo 12. Siita meian piti viela loytaa lautalle ja joen toisella puolella oli pappi meita odottamassa. Woody oli ilmottanu sille, etta ollaan siela 9.30. Ei oltu. Mina kun en uskonu Jania, etta sielta bussiasemalta sinne lautalle on pitka matka, niin kaveltiin. Matkahan oli loppuenlopuks 7 km. Sopivasti viela keskipaivalla ilman hattua tai muutenkaan aurinkorasvaa. Siinahan vierahti pari tuntia eli oltiin siella lautalla klo 14.00. Pappi oli odottanu meita nelja ja puol tuntia! Tietamatta myoskaan, etta ollaanko tulossa vai ei, kun Woody ei ollukaan ilmottanu sille, etta ollaan myohassa. Nooooh, siita oli sitte viela kahen tunnin ajomatka sinne Iteteen. Kun saavuttiin lopulta perille, oltiin aika puhki...Mutta sinne Iteteen ajettiin sellasta pienta tieta, jota ymparoi metsaa, tiheeta silkkaa metsaa! Suomi on kaunis siina suhteessa joo, muttei MITAAN siihen verrattuna! Wau!

Ku ajettiin luostarin pihaan, siihen ryntas heti noin 20 lasta laulamaan tervetulolaulua! Se oli niiiin sulosta! Olin jo ihan itku kurkussa. Ruoaks oli possua ja kanaa. Jani siina sitte pappismiesten ollessa ruokapoydassa tokas "You can take the chicken, I'll take the porN". Aaahhahahaaaa. Ja sitte otettiin tietenki heti Father Charlien ja Father Reneen kanssa olutta. Ne on hulluja pappeja ne sanon vaan!:) Hauskoja! Itsehan oppineena sitte kysasin Isa Reneelta, etta "montako lasta sulla on" :D Kunnes han valaisi, etta tietyista syista, ei yhtaan. Aahhahahaa. Aamulla sitte mentiin messuun klo 7.00. Istuttiin Janin kanssa sille puolelle, missa oli vahemman ihmisia. Rupesin sitte jossain vaiheessa ihmettelemaan miksei kukaan istu silla puolella ja tajusin, etta se oli miesten puoli ja mun kuulu istua toisella puolella! Hiljaa hipsin paikalleni :) Mutta se koko setti oli oikeesti aika mageeta! Ko ei ymmartany sita paasausta! ;) Ja ne nunnat laulo tosi natisti. Soin myos ensimmaisen oylattini siella! Kaikki meni jonossa hakemaan sita ja niin mentiin meki. Yritin seurata, miten ne tekee ja katoin etta ne laitto vaan kasien valiin sen, joten niin maki. Soin sen kuitenki ku menin istumaan. Isa Charlie tuli perassa kysymaan etta "soitko sen". ja olin etta o'ou eiks sita pitanykaan syoda! Mutta siis ne kaikki nunnat oli laittanu sen heti suuhun ja Faija oli luullu, etta laiton sen taskuun ku pidin sita kasissa niin kauan! Haha! Ja sitte se ystavallisesti pyys mut koko seurakunnan eteen puhumaan swahiliks. Menin tottakai, mutten mitaan jumalallista osannu kylla lausua :D

Messun jalkeen mentiin moikkaamaan nunnia ja ensimmaisena ne toi olutta poytaan. Mikas siina. :) Muutenki siela juotiin vaan koko aika kaljaa, perfect! Ja voin sanoa, etten oo koskaan tuntenu oloani niin tervetulleeks ku siella! Kaikki otti vastaan niin lampimasti. Kaytiin sitte Fr Charlien kanssa pyorimassa niissa lahikylissa ja puol nelja se lahti heittaa meita takas kotio. Noooh kuten arvata saattaa, matka ei taittunut mutkitta...Autosta yllattaen irtos joku osa ja jouduttiin jaada sita korjauttamaan. Ku tultiin ulos autosta, siihen juoksi heti 20 lasta tuijottamaan. Ne on niiiin sopoja! Aluks ne ujosti vaan tuijotti, mutta sitte loppuenlopuks istuttiin kaikki maassa isossa kasassa ja yritettiin kommunikoida :D Piirsin maahan auringon ja annoin kepin yhelle tytolle ja se piirs perassa auringon. Siitahan lahtiki sitte hauska leikki, ku piirrettiin aina joku asia mika osattiin sanoa swahiliks, ja ne piirs perassa. Pari tuntia meni siina lasten kanssa leikkiessa ennenku paastiin jatkaa matkaa. Viimenen lautta lahti seittemalta ja ehittiin siihen just ja just. Faija paatti sitte heittaa meiat tanne Hondo Hondoon saakka vaikka silla oli joku tapaaminen...Musta tuntu niiin pahalta! Varsinki ku se tie oli niin huono ja siina kesti ikuisuus ajaa tanne. Maksettiin sentaan bensat. (Mika ei kylla oo mitenkaan halpaa taalla). Oltiin sitte perilla yheksan jalkeen ja se lahti viela ajaa takasi...Voi raukka Faija :)

Naa lapset taalla on ihan mahtavia!! Aina ku mennaan ohi, kavellen tai autolla, ne huutaa mzungu mzungu! (valkonen) Ne huutaa myos naapureille ja neki juoksee kattomaan! Ne on joteni niin valittomia ja vilpittomia! Kylla kaikki muutki tuijottaa toki. Valkosuus on myos suoraan verrannollinen rikkauteen. Ja kelatkaa ku lihava valkonen nainen kavelee tuolla kaduilla, ni kuinkas rikas ma oon naiden silmissa ;) Mutta taalla myos kunnioitetaan valkosia hyvinkin suuresti. Ollaan rikkauksien lisaks myos niin viisaita. Paastaan mihin vaan, mihin mustat ei ite ees paase. Se on vaan tosi hammentavaa, ku miettii, etta mika ero meian vastaanotossa ja ulkomaalaisten vastaanotossa Suomessa...Huhhuh...Muutenki en tia loppuuko taa koskaan taa huonon omantunnon poteminen. Saatetaan kantaa taskuissa yhteensa enemman rahaa ku noi saa vuodessa...:( Ja muutenki kaikkia juttuja mita taalla kuulee, mutta kerron niista ens kerralla. Nyt on pakko menna suihkuun, koska aurinko laskee just, ni saan viela kuumaa vetta!:)

Alkutaival

Noniin, ajattelin ruveta kirjottamaan elämäni ensimmäistä blogia. Se on ehkä helpoin tapa kertoa ees jotenkuten muille aka teille miten täällä menee, jos jotain siis kiinnostaa :)

Elikä elikä.. Saavuttiin kolme viikkoa sitte tänne Tansaniaan. Oltiin ensimmäinen viikko Dar es Salamissa noiden meiän työnantajien kämpillä. Ne on siis brittejä ja ne omistaa tän Hondo Hondon ja yhen safariyrityksen ja joitain pienempiä bisneksiä niillä on koko aika meneillään. Niillä on kämppä täynnä siivoojia ja puutarhureita ja vartijoita eli työllistää paljon paikallisia ja helpottaa samalla omaa elämäänsä. Tosi mukavia tyyppejä!

Itsehän koin pienimuotoista kulttuurishokkia ensimmäiset viikot. Se liitty vahvasti siihen, että kommunikoiminen paikallisten kanssa oli erittäin hankalaa. Luultiin, että täällä puhutaan myös englantia, mutta hyvin vähän. Siitä alko sitte todellinen swahilin pänttääminen! Myoskin se fakta, etta oltiin ainoot valkoset joka paikassa saatto kenties vaikuttaa asiaan. Massaan sulautuminen on suhteellisen hankalaa taalla. Aina ku liikutaan jossain sanon Janille, etta "naytetaan niiiin turisteilta", mutta sita on vaatetuksella tai kayttaytymisella vahan vaikeeta valttaa :) Jani tosin on ottanu tosi lungisti koko ajan, mika sitten on vahentany mun "shokkia". Ma tein ihan alkuvaiheessa sen virheen, etta vertasin koko aika Ecuadoriin. Ja talla maalla ei oo MITAAN tekemista sen kanssa! Kaikki se mita siela oli on kymmenkertasta taalla. Nyt on shokit poissa ja elama on ihanaa! :)

Darissa ei paljoo mitaan tehty, ko oltiin aika eristyksissa siela kampilla. Mulla sattu olee yks kaveri taalla samaan aikaan, jota en ollu siis nahny melkeen kymmeneen vuoteen! Lahettiin sen kaa sitte hunpalle yks ilta ni paastiin pois sielta "kotoota". Terkkuja vaan Sonja, jos satut joskus lukee tata :) Seuraavana paivana kaytiin uudestaan moikkaa Sonjaa ja otettiin Tuktuki (taksi) "kotiin", mutta yllattaen ei ihan osattukaan neuvoa kuskia oikeeseen paikkaan, ni oltiin sitte jossain missalie pikku kujilla vailla tiedon haivaa missa ollaan ja mihin pitais menna. Se alko olee vahan kuumottavaa, kun naa tiet taalla ei oo mitaan helpoimpia, ni se auto sammu joka kuoppaan. Kerran myos lammikkoon ni Janiki paas tyontohommiin :) Aloin olee hyvin epatoivonen, onneks oli Jani taas rauhottamassa <3. Loppuenlopuks sitte toinen Tuktuki meinas tormaa meihin ja tuli huutaa meian kuskille, ni se sitte vei meiat kotiin. Ihan perintenteista, ko oon reissussa, ni en ikina kato kunnolla missa budjaan, vaan lahen vaan kylille ja toivon jotenki loytavani kotiin :)

Sitte oliki aika tulla tanne Hondo Hondoon. Junan piti lahtee kahelta paivalla, mutta erittain yllattavasti tuliki ilmotus,etta se lahtee ysilta illalla ja lahti loppuenlopuks 12 yolla. Oltiin ainoot valkoset kakkosluokassa, ko kaikki muut turistit meni ykkosessa. Junan odotusaulassa meita tultiin kolmesti hakemaan ykkosluokan odotusloungeen, mutta sanottiin aina ettei kuuluta sinne. Viimesena tuli sitte semmonen mykka mies viittomaan, etta tulkaa tanne tulkaa tanne. Yritettiin sille viestittaa, etta ollaan kakkosluokkaa mutta se vaan viitto meita sinne. Noh, ajattelin sitte etta ehka kakkosluokalleki on joku oma odotusaula, mutta ku paastiin sinne ovelle, siina luki "1st class waiting room". Mutta koska ollaan valkosia, oletusarvo oli kaikilla se, etta kuulutaan sinne. No ko oltiin jo ovella, ni ei enaa kieltaydytty ;) Ja se "muutama" tunti mita jouduttiin sitte odottelemaan oli ihan mukava viettaa edes pehmustetuilla penkeilla. Kakkosluokan hytit oli siis kuuden hengen hytteja, kolme "sankya" paallekain, miehet ja naiset erikseen. Ei siis saatu olla samassa hytissa, mutta en kyla olis uskaltanu noissa sangyissa ehka nukkuakaan. Matka meni sitte lepposasti ravintolavaunussa :)