Alkutaival

Noniin, ajattelin ruveta kirjottamaan elämäni ensimmäistä blogia. Se on ehkä helpoin tapa kertoa ees jotenkuten muille aka teille miten täällä menee, jos jotain siis kiinnostaa :)

Elikä elikä.. Saavuttiin kolme viikkoa sitte tänne Tansaniaan. Oltiin ensimmäinen viikko Dar es Salamissa noiden meiän työnantajien kämpillä. Ne on siis brittejä ja ne omistaa tän Hondo Hondon ja yhen safariyrityksen ja joitain pienempiä bisneksiä niillä on koko aika meneillään. Niillä on kämppä täynnä siivoojia ja puutarhureita ja vartijoita eli työllistää paljon paikallisia ja helpottaa samalla omaa elämäänsä. Tosi mukavia tyyppejä!

Itsehän koin pienimuotoista kulttuurishokkia ensimmäiset viikot. Se liitty vahvasti siihen, että kommunikoiminen paikallisten kanssa oli erittäin hankalaa. Luultiin, että täällä puhutaan myös englantia, mutta hyvin vähän. Siitä alko sitte todellinen swahilin pänttääminen! Myoskin se fakta, etta oltiin ainoot valkoset joka paikassa saatto kenties vaikuttaa asiaan. Massaan sulautuminen on suhteellisen hankalaa taalla. Aina ku liikutaan jossain sanon Janille, etta "naytetaan niiiin turisteilta", mutta sita on vaatetuksella tai kayttaytymisella vahan vaikeeta valttaa :) Jani tosin on ottanu tosi lungisti koko ajan, mika sitten on vahentany mun "shokkia". Ma tein ihan alkuvaiheessa sen virheen, etta vertasin koko aika Ecuadoriin. Ja talla maalla ei oo MITAAN tekemista sen kanssa! Kaikki se mita siela oli on kymmenkertasta taalla. Nyt on shokit poissa ja elama on ihanaa! :)

Darissa ei paljoo mitaan tehty, ko oltiin aika eristyksissa siela kampilla. Mulla sattu olee yks kaveri taalla samaan aikaan, jota en ollu siis nahny melkeen kymmeneen vuoteen! Lahettiin sen kaa sitte hunpalle yks ilta ni paastiin pois sielta "kotoota". Terkkuja vaan Sonja, jos satut joskus lukee tata :) Seuraavana paivana kaytiin uudestaan moikkaa Sonjaa ja otettiin Tuktuki (taksi) "kotiin", mutta yllattaen ei ihan osattukaan neuvoa kuskia oikeeseen paikkaan, ni oltiin sitte jossain missalie pikku kujilla vailla tiedon haivaa missa ollaan ja mihin pitais menna. Se alko olee vahan kuumottavaa, kun naa tiet taalla ei oo mitaan helpoimpia, ni se auto sammu joka kuoppaan. Kerran myos lammikkoon ni Janiki paas tyontohommiin :) Aloin olee hyvin epatoivonen, onneks oli Jani taas rauhottamassa <3. Loppuenlopuks sitte toinen Tuktuki meinas tormaa meihin ja tuli huutaa meian kuskille, ni se sitte vei meiat kotiin. Ihan perintenteista, ko oon reissussa, ni en ikina kato kunnolla missa budjaan, vaan lahen vaan kylille ja toivon jotenki loytavani kotiin :)

Sitte oliki aika tulla tanne Hondo Hondoon. Junan piti lahtee kahelta paivalla, mutta erittain yllattavasti tuliki ilmotus,etta se lahtee ysilta illalla ja lahti loppuenlopuks 12 yolla. Oltiin ainoot valkoset kakkosluokassa, ko kaikki muut turistit meni ykkosessa. Junan odotusaulassa meita tultiin kolmesti hakemaan ykkosluokan odotusloungeen, mutta sanottiin aina ettei kuuluta sinne. Viimesena tuli sitte semmonen mykka mies viittomaan, etta tulkaa tanne tulkaa tanne. Yritettiin sille viestittaa, etta ollaan kakkosluokkaa mutta se vaan viitto meita sinne. Noh, ajattelin sitte etta ehka kakkosluokalleki on joku oma odotusaula, mutta ku paastiin sinne ovelle, siina luki "1st class waiting room". Mutta koska ollaan valkosia, oletusarvo oli kaikilla se, etta kuulutaan sinne. No ko oltiin jo ovella, ni ei enaa kieltaydytty ;) Ja se "muutama" tunti mita jouduttiin sitte odottelemaan oli ihan mukava viettaa edes pehmustetuilla penkeilla. Kakkosluokan hytit oli siis kuuden hengen hytteja, kolme "sankya" paallekain, miehet ja naiset erikseen. Ei siis saatu olla samassa hytissa, mutta en kyla olis uskaltanu noissa sangyissa ehka nukkuakaan. Matka meni sitte lepposasti ravintolavaunussa :)